Olisinpa kuten muut - tyytymättömyys itseen
Muuttumisen kaipuu
Olen kirjoittanut yhteydestä ja sen puutteesta. Olen lähestynyt sitä monelta eri suunnalta, ja tämän päivän kirjoitukseen sain pontta keskustelusta erään ihanan ihmisen kanssa, joka ei mielestäni näe omaa valoaan.
Se sai minut totta kai pohtimaan myös itseäni. Ja kokemuksia, joista olen saanut kasvaa yli. Haluan kertoa niistä hieman lisää.
Halu olla jotain mitä ei ole
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka olen miellyttänyt ja taipunut sataan eri mutkaan, jotta minut hyväksyttäisiin.
Olen yrittänyt kaikki maailman temput, antautunut tilanteisiin, joihin ei olisi pitänyt, ja raapinut nähdyksi tulemista väärien ovien takana. Liian kauan.
Lopulta ymmärsin sanoa itselleni: stop. Pysähdy nyt, hyvä ihminen! Lopeta!
Et saa kokea täyttymystä olemalla jotain muuta kuin mitä olet. Jos jollekulle et kelpaa, et kelpaa ja piste. Et tarvitse niitä ihmisiä. Et varmasti.
Ihmiset elämässä opettajina
Uskon siihen, että meille asetetaan tähän elämäksi kutsuttuun näytelmään vastaan ihmisiä, joilla on meidän kasvulle tarkoitus. Ikäviä, hankalia, ihania, rakastettavia.
Ne, joihin tartumme aidosta hyvästä olosta ja rauhasta käsin, vievät meitä oikeaan suuntaan. Ja ne, joiden kanssa kipuilemme, tavalla tai toisella, opettavat jotain mitä emme vielä ole oppineet.
Kun tämän viisauden ymmärtää, saa rauhan. Ihmiset ovat lahjoja. Näe, mitä he sinulle tuovat. Ota viesti vastaan ja opi siitä.
Muuttumisen houkutus
Ihminen haluaa usein olla jotain muuta kuin mitä on, jotta kokisi olevansa tärkeä, rakastettu ja näkyvä. Että jos olisi ekstrovertimpi, rohkeampi tai äänekkäämpi – ehkä silloin vihdoin nähtäisiin. Tai jos olisi mukavampi, hauskempi, kiinnostavampi – ehkä silloin rakastettaisiin. Tai jos olisi jotain muuta: viisaampi, osaavampi, älykkäämpi, rauhallisempi, hiljaisempi… ehkä olo olisi silloin parempi.
Niinhän se kuitenkaan ei ole. Silloin olisi vain roolissa, joka ei tuo rauhaa. Rauha löytyy hyväksymisestä.
Luomme mielessämme kuvan paremmasta versiosta itsestämme ja alamme tavoitella sitä – usein unohtaen sen, mikä meissä jo on hyvää.
Nyt tämä tyttö muuttuu
Olen miettinyt tätä teemaa erityisen paljon.
Muistan sen hetken, kun päätin itsekin: nyt minä olen jotain muuta, nyt käyttäydyn aivan eri tavalla, nyt olen sellainen jota ihailen.
Ajattelin, etten ole ihminen tällaisena kuin olen, ja että muut ovat ihmisiä, koska he ovat tuollaisia. Melkoista yleistämistä. Mutta näin sitä minäkin monen muun tavoin tunnistin ajattelevani.
Ja sitten pettyy, kun ei pystykään. Voi sitä surua, joka syntyy, kun huomaa, ettei uusi rooli kanna. Että en pystynyt, ei minusta taaskaan ollut siihen. Olen luuseri ja kyvytön. Mistään ei tule mitään.
Mitä ei huomaa?
Kuinka vaikeaa onkaan nähdä oma upea ainutlaatuisuus silloin, kun katse on kiinni siinä mitä ei ole.
Moni asiakkaani on sanonut ääneen: “Jos olisin erilainen, minua rakastettaisiin enemmän.” Ja näin minäkin muistan usein ajatelleeni. Ja sitä turhautumista, joka syntyy, kun edes yrittämällä muuttaa itseään ei tule onnellisemmaksi.
Ymmärrän sen kaipuun, kuinka todelliselta se tuntuu. Kuinka helposti uskoo, että toisenlaisena saisi enemmän tilaa.
Mutta juuri silloin ei näe, että oma kauneus, oma herkkyys ja oma tapa olla on jo riittävää. Ei tarvitse rakentaa uutta itseä. Ei tarvitse olla toisenlainen, jotta olisi arvokas. Ehkä suurin kaipuu ei lopulta olekaan olla joku muu.
Vaan tulla näkyväksi itselleen sellaisena kuin jo on.
Ja tästä muuttumisen kaipuu syvimmillään kertookin: en ole tullut nähdyksi, kuulluksi, ihailluksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olen, vaan olen jatkuvasti kaivannut jotain mitä en koskaan edes saanut.
Tieteellinen näkökulma
Psykologinen tutkimus tukee näitä kokemuksia vahvasti.
Kristin Neffin kehittämä käsite itsemyötätunto tarkoittaa lempeyttä itseä kohtaan, tietoista läsnäoloa vaikeiden tunteiden äärellä ja yhteyden näkemistä ihmisyyteen. Tutkimukset osoittavat, että itsemyötätunto on yhteydessä parempaan psykologiseen hyvinvointiin, vähäisempään masennukseen ja ahdistukseen sekä terveellisempään minäkuvaan.
Samalla psykologian kentällä on pitkään tutkittu autenttisuutta – kykyä toimia omien arvojen ja todellisen itsen mukaisesti. On osoitettu, että autenttisuus liittyy korkeampaan elämänlaatuun, sisäiseen rauhaan ja vähempään sisäiseen ristiriitaan.
Juuri tämä selittää sen, miksi rooliin pukeutuminen ei tuo pysyvää vapautta – se luo pikemminkin kuilun sisäisen kokemuksen ja ulkoisen käyttäytymisen välille.
Lisäksi tiedämme, että monet ihmiset kokevat olevansa “huijareita” – ikään kuin he eivät ansaitsisi paikkaansa tai onnistumistaan. Tämä voi johtaa tarpeeseen muokata itseään jatkuvasti ja tavoitella ulkoista hyväksyntää, mikä kuvautuu pettymyksenä ja riittämättömyyden tunteena.
Tieteellinen näyttö vahvistaa sen, minkä moni tunnistaa omassa elämässään: rauha löytyy itsen hyväksymisestä, ei uuden roolin täydellisestä hallinnasta.
Kirjoitusharjoitus
Tämä harjoitus on sinulle, joka tunnistat kaipuun muuttua joksikin toiseksi.
Ota paperi ja kynä. Aseta ajastin 15 minuutiksi.
Kirjoita vapaasti, ilman että pysähdyt korjailemaan, vastauksia näihin kysymyksiin:
Milloin viimeksi yritin olla jotain muuta kuin olen? Mitä tapahtui ja mitä tunsin?
Mitkä viisi ominaisuutta minussa ovat sellaisia, joita häpeän tai en usein näytä muille, ja toivoisin arvostettavan enemmän?
Mikä olisi yksi pieni teko, jolla voisin tuoda yhden näistä piirteistä näkyväksi seuraavan viikon aikana?
Kun olet valmis, lue tekstisi läpi. Merkitse kolme lausetta, jotka tuntuvat kaikkein todenmukaisimmilta.
Valitse yksi niistä ja tee siitä käytännön kokeilu elämässäsi. Tarkkaile, mitä tapahtuu – ei ulospäin, vaan sisäisesti.
Tämä harjoitus voi avata oven siihen oivallukseen, että riität jo nyt.