Millaisiin riitoihin ei kannata lähteä – ja miksi sen ymmärtäminen on rauhan salaisuus

Erimielisyydet ovat väistämätön osa ihmiselämää. Ne syntyvät kotona, työpaikalla, ystävyyssuhteissa, perheen sisällä ja jopa tuntemattomien kanssa sosiaalisessa mediassa tai kadulla.
Kaikki riidat eivät kuitenkaan ole samanarvoisia. Osa selkeyttää asioita, tuo ymmärrystä ja syventää yhteyttä. Toiset taas kuluttavat energiaa, rikkovat luottamusta ja vievät meitä kauemmas toisistamme.

Taito tunnistaa, millaisiin kiistoihin kannattaa ja ei kannata lähteä, on keskeinen osa sosiaalista älykkyyttä, oman mielenrauhan vaalimista – ja kykyä asettaa rajoja.

1. Pikkuseikoista kumpuavat riidat

Astianpesukoneen täyttötapa kotona. Toimistossa väärin täytetty lomake. Naapurin liian äänekäs ruohonleikkuri.
Monet konfliktit syntyvät asioista, jotka eivät oikeastaan muuta mitään merkittävää. Ennen kuin vastaat, kysy itseltäsi:
” Onko tämä asia tärkeä vielä viikon päästä? Entä vuoden päästä? “

John Gottmanin tutkimukset osoittavat, että ihmissuhdetyytyväisyys ei perustu täydelliseen yhteisymmärrykseen, vaan kykyyn päästää irti vähäpätöisistä kiistoista.

2. Toistuvat ja kaavamaiset kiistat

Työpaikan palaverissa käytte samaa väittelyä kuukausi toisensa jälkeen ilman muutosta. Perheessä sama aihe nousee esiin vuodesta toiseen.
Jos keskustelu toistaa samaa kaavaa ilman uutta näkökulmaa tai ratkaisua, se kuluttaa turhaan energiaa.

Gottmanin mukaan suuri osa erimielisyyksistä on luonteeltaan pysyviä. Niitä ei ratkaista väittelemällä, vaan sovittamalla ne osaksi yhteiselämää.

3. Provosoivat riidat

On tilanteita, joissa provosointi on tietoista – esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, työpaikan kahvipöydässä tai kadulla. On tilanteita, jossa joku on pettynyt, surullinen,kateellinen ja silloin oma kyvyttömyys käsitellä asioita ja hankalia tunteita kääntyy provosointiin, jolla pyritään eroon omasta hankalasta olosta.

Jos joku hakee reaktiotasi ärsyttämällä, lähteminen mukaan tarkoittaa, että annat ohjat omista tunteistasi pois-suoraan provosoijan käsiin.

“Tunneäly alkaa hetkestä, jolloin päätät, ettet anna toisen tunnetilan ohjata omaasi.”

4. Henkilökohtaisesti loukkaavat riidat

Kun keskustelu siirtyy asiasta henkilöön, kyse ei enää ole rakentavasta vuorovaikutuksesta, vaan vallankäytöstä.
Tällöin terve raja on osata sanoa:
“Voimme jatkaa, kun voimme puhua kunnioittavasti.”

5. Väärän ajankohdan riidat

Tärkeä asia voidaan pilata myös väärällä ajoituksella. Keskustelu, joka käynnistetään myöhään illalla, kiireen keskellä tai heti toisen saapuessa ovesta sisään, voi johtaa turhaan konfliktiin.
Ajoitus on keskeinen osa vuorovaikutustaitoja – ja joskus viisas valinta on odottaa, että molemmat voivat keskittyä rauhassa.

6. Tunnekuohun vallassa käytävät riidat

Stephen Porgesin polyvagaaliteorian mukaan voimakas tunnekuohu voi viedä hermoston taistele–pakene–jähmety -tilaan. Tällöin aivojen harkintakyky heikkenee ja kyky kuunnella toista vähenee.

Pieni tauko – syvä hengitys, kävely tai vesilasillinen – voi palauttaa kyvyn käydä keskustelua rakentavasti. Huuto, räyhääminen, vetäytyminen, mökötys ovat kaikki tunnekuohuja, jotka on hyvä opetella rauhoittamaan, jotta keskustelu olisi rakentavaa.

Kuinka vahvistaa kykyä valita taistelunsa ja suojata rajojaan

Turhista riidoista pois pysyminen ei ole vain taito välttää konflikteja – se on myös kykyä pitää huolta omista rajoista. Seuraavat käytännön askeleet auttavat:

1. Tunnista ja kirjaa ylös tilanteet, joissa annat periksi vastoin omaa etuasi.
   Näin opit huomaamaan toistuvat kaavat ja tunnistamaan, missä kohtaa sinun kannattaa seistä lujemmin.

2. Määrittele itsellesi selkeät rajat ja harjoittele niiden sanallistamista etukäteen.
   Kun tiedät, mitä et hyväksy, ja osaat sanoittaa sen, pystyt reagoimaan rauhallisesti ja jämäkästi.

3. Käy läpi pelot ja tunteet, joita rajojen asettaminen herättää.
   Pelko hylätyksi tulemisesta tai riidan syntymisestä voi saada joustamaan liikaa. Tunneperusteiden tunnistaminen vapauttaa toimimaan omien arvojen mukaan.

4. Harjoittele “minä-viestejä” ja lyhyitä, jämäköitä vastauksia.
   Esimerkiksi: “Tarvitsen hetken miettiä tätä” tai “Tämä ei tunnu minulle sopivalta” tai “Keskustelen kun olet kunnioittava.”.

5. Roolipelaa hankalia keskusteluja turvallisessa ympäristössä.
   Luotettavan ystävän tai terapeutin kanssa harjoittelu vahvistaa itsevarmuutta oikeissa tilanteissa.

6. Vahvista omaa sisäistä lupaa puolustaa itseäsi.
   Tämä on psykologinen päätös arvostaa itseään riittävästi, jotta sanoo tarvittaessa “ei”.

7. Arvioi jälkikäteen jokainen tilanne ja etsi onnistumisen hetket.
   Huomaa pienetkin edistysaskeleet – ne rakentavat rohkeutta ja itsetuntoa.

Lopuksi

Kyky jättää turhat riidat väliin ei ole välinpitämättömyyttä, vaan harkintaa ja itsen suojelemista.
Se tarkoittaa, että valitsemme, mihin suuntaamme energiamme – asioihin, jotka todella merkitsevät, ja ihmisiin, joiden kanssa yhteys on meille tärkeä.

Kun opimme sekä erottamaan tärkeän vähäpätöisestä että puolustamaan rajoja arvokkaasti, arkemme muuttuu rauhallisemmaksi ja ihmissuhteemme kestävämmiksi.

Rakkaudella, Elena