Etsit yhteyttä, mutta jäät jatkuvasti ulkopuolelle? Tämän takana saattaa olla enemmän kuin uskotkaan..

Halu kuulua on meissä syvällä – mutta joskus se voi satuttaa.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu kaipuu yhteyteen. Haluamme tulla nähdyiksi, hyväksytyiksi ja olla osa jotain itseämme suurempaa. On luonnollista etsiä seuraa ja yhteisöä, jossa voi jakaa elämää. Mutta toisinaan tämä tarve voi kasvaa niin voimakkaaksi, että se alkaa ohjata meitä kohtuuttomalla tavalla. Yhteyden etsintä voi muuttua pakonomaiseksi, ja sen myötä voimme ajautua tilanteisiin, jotka eivät enää palvele hyvinvointiamme – vaan syventävät yksinäisyyden kokemusta entisestään.

Miksi näin tapahtuu ja mitä voimme tehdä löytääksemme aitoja yhteyksiä? Tarkastellaan hieman terapeuttisesta näkökulmasta , mitä ja mistä tämä ilmiö voi kertoa ja miten se vaikuttaa ihmisiin.

Sosiaalinen yksinäisyys – kaipuu yhteyteen

Yksinäisyyden kokemus voi syntyä myös muiden seurassa – tunne kuulumattomuudesta voi nousta pintaan hyvin pienistäkin vivahteista. Kun ihminen kokee olevansa ulkopuolinen ryhmässä, tunne, että toiset ovat jo löytäneet paikkansa, voi sisäinen hylätyksi tulemisen pelko aktivoitua.

Tämä saa monet yrittämään liikaa: hakeutumaan toistuvasti tilanteisiin, joissa hyväksynnän mahdollisuus olisi edes hetkellisesti läsnä.

Esimerkki: Maria muutti uuteen kaupunkiin ja kaipasi kipeästi uusia ihmissuhteita. Hän liittyi harrastusryhmiin ja ehdotti tapaamisia, mutta hänen tapa olla jatkuvasti aloitteentekijä ja hakea hyväksyntää sai muut usein vetäytymään. Haitallinen tapa sai muut varuilleen, varpailleen ehkä jopa hieman ahdistumaan. Hän yritti tulla nähdyksi muiden kautta, vaikka ei oli itse kohdannut itseään ja tarpeitaan. Maria ihmetteli mistä oli kyse, kun muut vetäytyivät, eikä nähnyt omaa tarvitsevuuttaan kuormittavana.

Miten toimia: Muutoksen alku syntyi, kun Maria pysähtyi ohjauksen kautta tunnistamaan tarpeensa, hänen syvin tarpeensa ei ollutkaan seura, vaan tarve turvasta ja nähdyksi tulemisesta, hyväksynnästä, jota oli koko lapsuutensa jäänyt vaille.

Rauhassa hän alkoi säädellä omaa läsnäoloaan, antoi tilaa myös muille tulla lähelle. Yhteyden rakentaminen alkoi pikkuhiljaa, kun hän ei enää pyrkinyt ansaitsemaan muilta paikkaansa, vaan alkoi kantaa sitä itsessään ja antaa muillekin tilaa. Itsevarmuuden vahvistuttua, tarve hellitti ja terveitä vuorovaikutussuhteita alkoi syntymään.

Sosiaalinen epävarmuus – miten oma epäröinti voi estää yhteyden

Epävarmuus sosiaalisissa tilanteissa voi johtaa siihen, että henkilö jatkuvasti hakee seuraa, mutta ei saa vastakaikua. Epävarmuus omista taidoista tai pelko hylkäämisestä saattavat johtaa siihen, että käyttäytyminen tuntuu toisten silmissä oudolta tai ylikorostuneelta. Tämä epävarmuus voi saada toiset vetäytymään, sillä he saattavat tulkita käytöksen epäaitona tai jopa painostavana.

Esimerkki: Pekka koki jatkuvaa epävarmuutta sosiaalisissa tilanteissa. Hän pelkäsi tekevänsä suuria mokia keskusteluissa, nolaavansa itsensä totaalisesti ja näin ollen, jätti osallistumatta yhteisiin tilaisuuksiin vaikka siihen tarjoutui tilaisuuksia tuon tuostakin. Hän suojasi itseään vetäytymällä, vaikka halusi palavasti liittyä muihin.

Tämä epävarmuus näkyi muille välinpitämättömyytenä, ylimielisyytenä, vetäytymisenä ja haluttomuutena yhteyteen, eli juuri siihen mitä hän eniten janosi ja näin hän jäi ulkopuolelle piireistä sekä asioista. Ihmiset saivat Pekasta täysin väärän kuvan vain siksi, että Pekka pyrki suojelemaan itseään. Välttämään kokemasta tuttua sisäistä kokemusta itsestään huonompana- välttämästä kipua väärinymmärryksestä tai hylätyksi tulosta .

Miten toimia: Aito kiinnostus toisten elämään voi auttaa, sillä yhteys syntyy, kun kuuntelemme ja olemme aidosti kiinnostuneita muista. Yksinkertaiset asiat, kysymykset, kuten "Miten menee?" tai "Miten voit?", voivat luoda tilaa yhteydelle. Tai vaikka aluksi vain kiinnostunut ilme, nyökkäily tai keskustelun seuraaminen voivat olla ensimmäisiä askelia kohti yhteyttä. Vaikka liian moni on joutunut patoamaan omat tunteensa ja ajatuksensa kasvun aikana - pelosta huolimatta, kokeile: niiden jakaminen on kannattavaa, aloittaa voi aivan pienin askelin….

Sillä kun Pekka lopulta uskaltautui astumaan mukaan keskusteluun, hän huomasi olevansa väärässä monista ajatuksistaan itsestään sekä muista.

Hyväksynnän hakeminen – tasapainoinen vuorovaikutus

Hyväksynnän etsiminen on perustarve. Joskus ihmiset ajautuvat hakemaan hyväksytyksi tulon kokemusta jatkuvasti, koska he eivät tunne itsensä riittävän hyväksi ilman toisten hyväksyntää. Tämä voi ilmetä aktiivisena pyrkimyksenä liittyä ryhmiin, tehdä itsestään mahdollisimman kiinnostavan muiden silmissä, auttamisena, puolesta tekemisenä tai vaikka äärimmäisenä huomionhakuisuutena. Kuitenkin, äärimmäisen intensiivinen käytös voi tuntua muista painostavalta ja epäaidolta. Olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme muita, mutta liika on liikaa tässäkin-se saattaa saada toiset varpailleen, varuilleen ja varovaisiksi.

Esimerkki: Laura yritti päästä työpaikkansa suosittuun porukkaan. Hän yritti kovasti olla mukautuvainen ja tehdä vaikutuksen, mutta muiden mielestä hän yritti liikaa. He kyllästyivät jatkuvaan kuvien esittelyyn, lomien hehkuttamiseen, ulkonäköön keskittymiseen ja tauottomaan puhumiseen. Mitä enemmän Laura huomasi muiden vetäytyvän yhteydestä, sitä kiivaammin hän pyysi ulos, järjesti juhlia, hakeutui ihmisten lähelle ja… sai pettyä. Tällöin Laura koki jäävänsä yhä enemmän ulkopuolelle vaikka “teki kaikkensa”.

Miten toimia: Tasapaino vuorovaikutuksessa on tärkeää. Aito itsensä antaminen ja toisten kuunteleminen luovat syvemmän yhteyden. On tärkeää huomata, että yhteyksien syntyminen ei ole vain toisten hyväksynnän saamista, vaan myös omasta itsestään huolehtimista.

Lopulta Laura alkoi pitkien keskustelujen jälkeen läytämään sanoja tarpeilleen ja tunteilleen, joita hän pyrki paikkaamaan kaikella pätemisellään. Hän alkoi ymmärtää mistä tämä kaikki kumpusi, asettumaan itsensä ja tunteidensa äärelle. Lopulta rauhoittuen, pysähtyen ja hiljalleen antaen tilaa itselleen ja muille olla rauhassa ja vuorovaikutuksessa omaan tahtiinsa.

Ryhmädynamiikka ja roolit – mikä estää liittymistä ryhmään?

Toisinaan ryhmädynamiikka rakentuu niin, että uusille ei löydy luontevaa tilaa – ei siksi, että heidät haluttaisiin sulkea ulos, vaan koska ryhmän sisäiset roolit, sanattomat säännöt ja vuosien yhteinen historia pitävät ovet tiukasti kiinni. Uusi jäsen jää helposti tarkkailijan rooliin, vaikka kuinka yrittäisi liittyä mukaan.

Esimerkki: Emma aloitti vapaaehtoistyön ryhmässä, jossa ihmiset olivat toimineet yhdessä jo pitkään. Hän toi tarjottavaa tapaamisiin, osallistui keskusteluihin ja yritti mielestään riittävästi- mutta koki silti jäävänsä näkymättömäksi. Kukaan ei ollut epäystävällinen – mutta kukaan ei varsinaisesti kutsunutkaan mukaankaan. Emma koki yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, luuli, että vika oli hänessä.

Miten toimia: On tärkeää huomata, että kyse ei välttämättä olekaan omasta epäonnistumisesta. Ajoittain ryhmä ei itse huomaa olevansa sulkeutunut. Harjoittele uteliaisuutta ja myötätuntoa: anna sekä itsellesi että ryhmälle aikaa rakentaa luottamusta. Joskus voi olla sopivaa myös sanoittaa oma ulkopuolisuuden kokemus lempeästi – se voi avata keskustelun, joka ei aiemmin ollut mahdollinen. Emma ei tätä tehnyt, mutta hiljalleen löysi yhden ihmisen porukasta keneen tutustui ja tämä suhde riitti hänelle pitääkseen Emman vapaaehtoistyössä mukana, koska koki se tärkeäksi itselleen.

Hylkäämisen pelko ja kiintymyssuhteet – menneisyyden varjot

Hylätyksi tulemisen pelko voi alkaa ohjata koko elämää.
Kun pelkää syvästi tulevansa hylätyksi, voi alkaa etsiä läheisyyttä pakonomaisesti. Ystävyyssuhteille syntyy pohjaton tarve – kaipaa syvää yhteyttä niin voimakkaasti, että siitä voi muodostua pakkomielle. Tämä toiminta toistaa juuri sitä kaavaa, jota pelkää eniten: yhteys jää pinnalliseksi tai katkeaa kokonaan. Jokainen epäonnistuminen vahvistaa tunnetta: "Minua ei voi rakastaa sellaisena kuin olen. En riitä." Näin pelko toteuttaa itseään ja estää todellisen yhteyden syntymistä.

Esimerkki: Riikka oli kokenut paljon hylkäämistä nuoruudessaan. Hänen molemmat vanhempansa olivat kohdelleet häntä väheksyen ja mitätöiden. Hänen vaativa, tarvitseva ja painostava käyttäytymisensä oli ahdistavaa uusille ihmisille, hän yritti saada huomiota kovin tarrautuvalla tavalla. Tämä pelko hylkäämisestä, joka näkyi tarpeella olla tiiviissä yhteydessä sai ihmiset vetäytymään ja näin tunnelukko hylkäämisestä vahvistui. Pahin tapahtui siis ja hän jäi yksin ihmettelemään, mikä muita vaivaa ja miksi muut lähtevät pois, hylkäävät - vaikka hän niin yrittää niin paljon.

Miten toimia: Ensimmäinen askel on pysähtyä tunnistamaan oma kaava. Kysy itseltäsi: haenko yhteyttä pelon vai aidon läsnäolon kautta? Kun huomaat toimivasi hylkäämisen pelon ajamana, pysähdy hetkeksi hengittämään ja tuo huomiosi omaan kehoosi. Mitä tunnet juuri nyt? Anna itsellesi se myötätunto, jota olet etsinyt ulkopuolelta.

Harjoittele pieniä hetkiä, joissa viivyt itsesi seurassa lempeästi. Hae apua.

Kun opit tarjoamaan itsellesi turvaa, yhteys toisiin ei enää perustu hätään – vaan haluun jakaa elämä rauhassa ja rehellisesti. Tästä syntyy terve pohja uudelle yhteydelle. Tunnista pelkosi, tunnelukkosi ja pyri olemaan rehellinen omista tarpeistasi ja tunteistasi. Yhteys syntyy, kun uskallamme olla haavoittuvaisia ja luottaa toisiin. Ei pakottamalla, roikkumalla tai vaatimalla.

Ero antamisen ja saamisen välillä – tasapaino vuorovaikutuksessa

Joskus jatkuva hyväksyntää hakeva henkilö unohtaa, mitä hän itse voi antaa suhteessa. Ystävyyssuhteet ja yhteydet rakentuvat antamisen ja saamisen tasapainon ympärille. Jos vuorovaikutus on yksipuolista, muut voivat kokea, ettei suhde ole vastavuoroinen ja etäännyttää itsensä.

Esimerkki: Antti halusi ystäviä, oli äänekäs, eläväinen ja vauhdikas -ihmisten läsnäollessa hän kuitenkin puhui aina vain omista asioistaan, ongelmistaan ja elämästään eikä kysynyt muiden kuulumisia, tai asettunut heidän äärelle. Tämä sai alkavat ystävyyssuhteet lopahtamaan alkuunsa, muut väsymään, kyllästymään ja tuntemaan, ettei suhde ollut tasapainoinen. He eivät olleet muita kuin kaivoja Antin loputtomalle pahoinvoinnille.

Miten toimia: Tasapaino on avain. Ole kiinnostunut toisten elämästä, kysy, ole kiinnostunut, kuuntele, hengitä, anna tilaa. Toki tuo myös omia ajatuksiasi esille, mutta anna se mahdollisuus myös muille. Yhteyden syntyminen edellyttää sekä antamista että saamista.

Miten yhteys syntyy?

Yhteyksien luominen vaatii aikaa, itsetuntemusta ja vuorovaikutusta. Yhteys ei synny pelkästään seurasta tai seurassa, vaan myös toisten arvostamisesta ja kuuntelemisesta. On tärkeää tunnistaa omat tarpeet, mutta myös olla läsnä ja avarakatseinen suhteessa muihin. Yhteyden syntyminen voi olla pitkä prosessi, mutta kun osaat tasapainottaa antamisen ja saamisen, se mahdollistaa syvempää ja aidompaa vuorovaikutusta.

Jos tekee kaikki nämä asiat ja silti kokee jäävänsä huomiotta, se voi olla todella turhauttavaa ja satuttavaa.

Tässä tilanteessa on tärkeää muistaa, että yhteyden puute ei ole aina henkilökohtainen epäonnistuminen, vaan se voi liittyä moniin ulkoisiin tekijöihin, kuten muiden ihmisten omiin tarpeisiin, elämäntilanteisiin tai ryhmädynamiikkaan.

Jos huomaat, että olet tehnyt parhaasi ja silti et saa vastakaikua, tässä muutamia ajatuksia ja toimia, jotka voivat auttaa:

1. Itsesi kunnioittaminen ja arvo: Vaikka et saisi huomiota toivomallasi tavalla, se ei tarkoita, että et olisi arvokas ja tärkeä. Yhteyden puute on ahdistavaa, mutta se ei vähennä sinun arvoasi. On tärkeää olla armollinen itselle ja muistaa, että jokaisella on omat rajansa ja aikansa, ja joskus muut eivät ole valmiita avaamaan itseään tai eivät osaa arvostaa sinua oikein.

2. Välimatkan ottaminen: Jos jatkuva yrittäminen ja antaminen ei tuota tulosta, voi olla hyödyllistä ottaa askel taaksepäin ja antaa itselle tilaa. Joskus, kun emme ole niin riippuvaisia muiden huomiosta, voimme vetää puoleemme oikeanlaista yhteyttä. Tällöin myös toiset voivat huomata sinut selkeämmin ilman, että se tuntuu pakotetulta.

3. Etsiydy toisiin ympäristöihin: Jos tietyt ihmiset tai ryhmät eivät pysty tarjoamaan sitä yhteyttä, jota etsit, voi olla hyvä etsiä uusia paikkoja, joissa ihmiset ovat avoimempia ja valmiimpia ottamaan sinut mukaan. Uudet ympäristöt voivat tarjota mahdollisuuden löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet.

4. Tunteiden hyväksyminen ja käsitteleminen: Se, että jää huomiotta, voi herättää tunteita, kuten surua, pettymystä ja jopa vihaa. Näiden tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää. Tunteiden purkaminen turvallisesti, esimerkiksi kirjoittamalla, puhumalla tai liikkumalla, voi auttaa käsittelemään niitä terveellä tavalla.

5. Tuen hakeminen: Jos yhteydenpuute jatkuu pitkään, voi olla hyödyllistä hakea tukea esimerkiksi terapeutin, ystävien tai vertaistukiryhmien kautta. Ulkopuolinen näkökulma voi auttaa näkemään tilanteen uudessa valossa ja saada tukea tilanteen käsittelemiseen.

Yhteyden saaminen ei ole aina helppoa, ja se voi vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se ei ole sinun arvosi mittari. Joskus meidän täytyy antaa ja ottaa aikaa ja tilaa ennen kuin oikeat yhteydet syntyvät.

Olet tärkeä, Elena

Psst…

Valamossa ensi viikonloppuna paneudumme aiheeseen koko viikonlopun, lue lisää.

Varaa aika, jos haluat jutella lisää. Tutustu sivuihini. Olen itse käynyt läpi yhteydettömyyden teemaa vuosikymmeniä omassa elämässäni ja asiakas suhteissani.

Kaikki kirjoituksen kuvaukset perustuvat oikeisiin asiakas tapauksiin, nimet eivät ole oikeita.