Sisäinen turvattomuus hermostollisena ja kehollisena tilana kesän lomahumussa?

Julkaistu 3. heinäkuuta

Heinäkuu – loma-aika, jolloin luonnon rytmi hidastuu, aurinko lämmittää ja elämä kutsuu hellittämiseen. Mutta monille tämä vuodenaika tuo myös yllättävän jännitteen: miksi silloin, kun pitäisi olla keveimmillään, mieli ja keho tuntuvat raskailta, levottomilta tai jopa erillisiltä omasta itsestä?

Yksi nykyihmisen haasteista on se, ettei lepo ole enää vain olotila – siitä on tullut identiteettiprojekti. Loma-aika ei ole vain hengähdystauko vaan myös sosiaalinen näyttämö, jossa pitäisi osata palautua oikein, olla sopivan aktiivinen, läsnä, kiitollinen ja samaan aikaan inspiroiva. Tämä monikerroksinen odotusten vyyhti on otollinen maaperä sisäisen turvattomuuden ilmenemiselle, erityisesti kehollisella ja hermostollisella tasolla.

Hermosto ei tunnista loman kalenteria

Polyvagaaliteorian mukaan ihmiskehon hermosto ei toimi loogisesti tai ajallisesti: se ei tiedä, onko maanantai vai heinäkuu, vaan lukee turvallisuutta ympäristön signaaleista ja kehon sisäisistä tiloista. Siksi vaikka ulkoinen ympäristö olisi kuinka rauhoittava – järvimaisema, hiljainen mökki, aurinkoinen pihakeinu – voi hermosto silti olla edelleen valmiustilassa.

Tämä johtuu siitä, että sisäistä turvaa ei voi saavuttaa ulkoisin keinoin, jos keho kantaa mukanaan säätelyn haavoja. Kun kehon järjestelmät eivät ole saaneet tilaa purkaa stressiä, loma saattaa yllättäen aktivoida säilöttyä jännitettä. Levollisen hetken sijaan keho reagoi kuten aina ennenkin – nopeutuneella pulssilla, jännittyneillä hartioilla, ahdistuksen tunteella tai ylivirittyneisyydellä, jota ei voi selittää järjellä.

Suorittaminen muuttaa muotoaan

Sisäinen turvattomuus ei aina näy ulospäin ylivireytenä. Se voi myös pukeutua tarkkuuteen, kontrolliin, vetäytymiseen tai ylikiltteyteen. Lomalla tämä tarkoittaa sitä, että ihminen saattaa suunnitella jokaisen hetken huolella – ei siksi, että haluaisi, vaan koska se tuo hetkellisesti hallinnan tunnetta.

”Täydellinen loma” on usein hiljainen kompromissi turvattoman sisäisen maailmamme ja sosiaalisten odotusten välillä. Se voi näyttäytyä esimerkiksi:

• Ylikuormittavana ohjelmana, jossa jokainen päivä täyttyy retkistä, vierailuista tai liikunnasta.

• Vetäytymisenä, jossa halu olla yksin ei nouse levosta, vaan uupumuksesta sosiaalisiin tilanteisiin.

• Ylisuorittamisena hyvinvoinnissa, jossa halutaan syödä täydellisesti, meditoida, liikkua ja rentoutua ”oikein”.

Hermoston näkökulmasta kyse on adaptiivisista selviytymisstrategioista – kehon keinoista palauttaa järjestys sinne, missä sisäinen kaaos uhkaa ottaa vallan.

Kuinka tunnistaa “lomaturvattomuus”?

Moni ei yhdistä fyysisiä oireita sisäiseen turvattomuuteen. Usein ne tulkitaan yksittäisinä ilmiöinä: vatsakipuna, päänsärkynä, univaikeutena tai ärtyneisyytenä. Mutta hermoston säätelyn näkökulmasta nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että keho ei ole päässyt lepäämisen tilaan. Tyypillisiä merkkejä ovat:

• Katkonainen tai levoton uni, vaikka aikaa nukkua olisi enemmän.

• Kehon kireys tai epämääräinen levottomuus, joka ei hellitä maiseman vaihdoksella.

• Ajatusten ylikierrokset, jotka pyörivät suunnitelmien, vertailun tai syyllisyyden ympärillä.

• Vaikeus olla läsnä, tunne siitä, että pitäisi olla eri tavalla tai enemmän.

• Sosiaaliset jännitteet, jotka ilmenevät ärtymyksenä tai tarpeena eristäytyä.

• Tauoton tekeminen, jossa pysähtyminen tuntuu uhkaavalta.

Nämä eivät ole heikkouden merkkejä, vaan viestejä siitä, että hermosto ei ole saanut tarpeeksi aikaa tai tilaa palautua.

Lempeämpi tapa olla lomalla

Loma voi olla myös kohtaamisen hetki: ei niinkään muiden kanssa, vaan itsen ja oman hermoston kanssa. Vasta kun suostumme pysähtymään ja kuuntelemaan kehoa, alamme erottaa, mikä meissä todella kaipaa lepoa – ja millä tavalla.

Muutamia säätelyä tukevia tapoja:

• Ympäristön havainnointi: suuntaa huomio siihen, mitä näet, kuulet, tunnet ihollasi. Aistit ovat suora väylä turvan kokemukseen.

• Hidas hengitys: anna hengityksen tulla ja mennä kuin aalto – seuraa sen rytmiä ilman vaatimuksia.

• Tauot suunnittelemattomuudelle: jätä päivään tilaa, jossa mitään ei ole päätetty valmiiksi.

• Turvallinen kontakti: ole toisen ihmisen kanssa ilman agendaa. Katsekontakti, kosketus, hiljainen läsnäolo aktivoivat vagushermoa.

• Luontoyhteys: vesi, metsä, aurinko ja tuuli ovat ikivanhoja säätelyn tukijoita. Ne eivät vaadi sinulta mitään, mutta tarjoavat paljon.

Sisäinen turva ei ole tila, johon saavutaan – se on tapa olla itsensä kanssa

Sisäinen turva ei ole tunne, joka tulee, kun kaikki ulkoinen on kunnossa. Se on luottamusta siihen, että voin olla itseni kanssa tässä hetkessä, vaikka kehossa tuntuisi epämukavaa, vaikka kaikki ei olisi hallinnassa. Ja juuri tästä syystä loma voi olla hetki, jolloin opimme tunnistamaan ne tavat, joilla olemme yrittäneet selviytyä – ja antaa itsellemme lempeästi luvan olla keskeneräisiä.

Hyvää, lempeää ja aidosti palauttavaa kesää sinulle. - Elena