Kehoterapia ja hengitysterapia
Kun sanat eivät kanna, keho puhuu – somaattinen kehotyö turvana muutokselle
Joskus ihminen väsyy puhumaan tai puhuu puhumistaan, ilman todellista sisältöä. Sanat tai sanattomuus tuntuvat etäisiltä, konemaiselta tavalta olla. Näin ihminen toimii, kun on kadonnut itseltään, eikä pysty tavoittamaan sitä, mitä sisällä todella tapahtuu ja mitä tarvitsisi voidakseen hyvin. Kehossa asuu tarina, joka ei ole koskaan saanut tulla kuulluksi – ei ääneen, ei silmin, ei kosketuksin.
Kun kyse on tämänkaltaisesta toiminnasta, on kyse itsestään etääntymisestä. Silloin ei tarvita lisää tyhjiä sanoja, turhia selityksiä. Silloin tarvitaan yhteyttä. Kehon kautta.
Kehon muisti ei unohda
Trauma ei ole vain se, mitä meille tapahtui. Se on se, mitä meissä tapahtui, kun kukaan ei tullut avuksi. Kun pelko jäi yksin, ja keho joutui jatkamaan matkaa aivan liian ison taakan kantajana.
Peter Levine, somaattisen kokemisen kehittäjä, sanoo:
"Trauma is not what happens to us, but what we hold inside in the absence of an empathetic witness."
Kehomme kantaa tätä muistia. Se ei valehtele – mutta kertoo kyllä totuuden. Jännityksenä, kivistyksenä, pakenemisena, väsymyksenä, sulkeutumisena. Usein ilman että edes huomaamme.
Parisuhteessa keho reagoi ennen sanoja
Läheisyys ei ole vain tunne. Se on kehon tila. Jos hermostomme ei koe turvaa, emme kykene olemaan aidosti läsnä toiselle – vaikka kuinka haluaisimme. Silloin kosketus voi tuntua vieraalta, sanat kylmiltä ja yhdessäolo kuormittavalta.
Stephen Porges, polyvagaaliteorian kehittäjä, muistuttaa:
“Safety is the treatment.”
Somaattinen kehotyö auttaa ymmärtämään, miksi joskus vetäydymme, vaikka rakastamme. Miksi sydän sanoo ”kyllä”, mutta keho vetää jarrua. Se ei johdu kyvyttömyydestä, vaan siitä, että keho muistaa.
Naisen keho – koti vai kenttä?
Monelle naiselle keho ei ole ollut paikka, jossa levätä. Se on ollut kenttä, jossa mitataan riittävyyttä, kelpaamista, hyvyyttä tai haluttavuutta. Siellä on kannettu häpeää, toisten tarpeita ja liian vähän omaa tilaa.
Somaattinen työ kutsuu naisen takaisin kehoonsa – ei siksi, että pitäisi muuttua, vaan jotta voisi taas tuntea itsensä omaksi. Oppia, miltä tuntuu sanoa ”ei” tai ”kyllä” – kehon kautta, ei velvollisuudesta.
Janina Fisher kuvaa, miten trauma voi näkyä rajojen puuttumisena, vaikeutena tunnistaa oma tila ja tahto. Kehon työ on silloin paluuta siihen, mikä joskus oli viety: oikeus olla rauhassa oma itsensä.
Mitä somaattinen kehotyö siis on?
Somaattinen työ on lempeää pysähtymistä. Kehon kuuntelemista ilman painetta muuttaa mitään. Se voi tarkoittaa:
turvan rakentamista hermoston tasolla – sillä kukaan ei voi avautua, jos keho ei koe olevansa turvassa
interoseption vahvistamista – eli kykyä kuulla oman kehon pieniä viestejä: sykkeen rytmiä, vatsan jännitystä, hengityksen painoa
rajojen ja juurtumisen löytämistä – miltä tuntuu olla tässä, omassa kehossa, omana itsenä
pientä liikettä, lempeää läsnäoloa – joskus jopa vain se, että huomaa omat jalkansa maata vasten, on suuri hetki
Kenelle somaattinen työ sopii?
Tämä työskentely on tarkoitettu sinulle, jos:
tunnet olosi usein kuormittuneeksi tai ylivirittyneeksi
olet kokenut raskaita kokemuksia, mutta pelkkä puhuminen niistä tuntuu liian raskaalta
koet parisuhteessa vetäytymistä, häpeää tai vaikeutta kohdata toista
tunnet olevasi irti kehostasi tai et luota siihen
haluat palata lempeästi yhteyteen – itseesi, toisiin ja elämääsi
Lopuksi – toivo elää kehossa
Joskus juuri se, minkä halusimme unohtaa, kantaa sisällään avaimen siihen, mitä eniten kaipaamme. Kehomme ei ole kääntynyt meitä vastaan. Se on yrittänyt selviytyä – tavalla, joka silloin oli ainoa mahdollinen.
Somaattinen kehotyö ei yritä korjata. Se kuuntelee, hyväksyy, ja kulkee rinnalla, kun ihminen alkaa vähitellen asettua siihen paikkaan, joka on ollut hänen koko ajan: omaan kehoonsa, omaan elämäänsä. Se lopulta johtaa siihen, että keho saa toteuttaa luontauista tapaansa olla ja alkaa korjaantumaan.
"Parantuminen ei ole paluuta entiseen. Se on tulemista siksi, kuka olet ollut koko ajan, mutta et vielä saanut olla."