pohtiva

Voi Pyhä Hengitys

Kaikkihan me hengitämme

Usein kun kerron opiskelevani tai ohjaavani hengitystä, käyttäväni sitä terapian ja joogan tukena ja välineenä, kuulen saman lauseen: kaikkihan me osataan hengittää (vaivautunut hymähdys). Silloin innostun, se hymähdys lopussa kertoo isosta hämmennyksestä. Miksi opettaa hengittämistä, eihän kävelemistäkään tarvitse kenenkään opettaa, kun sen on itse oppinut. Ja vielä vähemmän hengitystä, sitähän ei tarvinnut edes opetella, se annettiin ja siitä luovun vasta sitten, kun aika on täysi. Se siitä.

Mistä ihmeestä on kysymys?

Hengitysrytmi ja tapa hengittää kertoo enemmän ihmisestä kuin arvaakaan. Hengitys edustaa olemisemme tapaa varsin paljaasti. Hengitys paljastaa asioita, joita emme pysty tietoisesti ehkä ymmärtämäänkään, saati hallitsemaan. Jokaisen hengitys ja sen rytmi on henkilökohtainen, herkkä ja hyvin yksityinen, siksi niin kovin arvokas ja niin sitä tulee myös kohdella.

Kukaan meistä ei juurikaan voi tietää mitä toisen sisällä on, miten hänen kuuluisi hengittää ja miten olla. Aika usein meidän on vaikea itsekään olla sitä, mitä itse sisimmissämme olemme..

·    Pysähdy.

·    Istu alas tai käy makuulle.

·    Laita käsi vatsallesi ja anna sen kuunnella hetki sinua, kuuntele itse sinua.

·    Kuuntele kuinka hengität tätä maailmaa.

·    Miltä se tuntuu, mitä huomaat?

·    Tästä alkaa itseen tutustuminen ja elämän ihmettely.

Pyhyyden kokemus vaihtelee kokijasta riippuen, mutta pyhää voi olla esimerkiksi yhteys ja sen syvä kokeminen. Yhteyden kokemisesta itseen alkaa uudenlainen matka kokemuksesta ympäröivään ja kokemusta yhteydestä voi edustaa suhde itseen ja hengitykseen.

Hallinta

Hallintaan ja liikaan tietämiseen on niin helppo hukkua. Mutta kirjaviisaus etäännyttää helposti sielusta, sillä sisin ei tarvitse oppaita, se tarvitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Hengitys ei tarvitse pakottamista, säätelyä tai hallintaa, se tarvitsee lupaa, lempeyttä, vapautta ja nähdyksi tuloa.

Selviytymiseen ihmiskunta yhä kiihtyvällä tahdilla on käyttänyt hallintaa. Tavaraa, tietoa ja voimaa, rahaa. Kuitenkin tyhjyyden kokemus vain kasvaa, sillä näillä keinoilla emme saavuta kuin näennäisen hallinnan tunteen, sisäinen kokemus pysyy samana ja voimaa, tavaraa ja mammonaa tarvitaan lisää, lisää ja lisää.

Selviytymiseen ihminen käyttää tiedostamattaan hengitystä, pysäyttää, patoaa ja pidättää. Huokaisee kun paha tilanne on ohi ja jatkaa matkaa. Keho muistaa kaiken, se ei unohda.

Pyhän kokemusta on vaikea kuvailla tai asettaa raameihin, sitä on vaikea hallita ja tuotteistaa, sitä ei voi kaupata tai kaapata, se täytyy elää, kokea ja tuntea. Samoin on hengityksen laita, hengitystä ei voi loputtomiin hallita, sitä ei voi omistaa,  se vaan on. Elämänvirtaan ei kannata asettua poikkiteloin, vaan antaa sen tapahtua, on parempi antautua ja antaa elämän tapahtua, kuin hallita ja hajota, sillä kukaan meistä ei voi hallita elämää, vaikka monella yritys kova onkin.

Kun voimme turvallisessa ilmapiirissä antautua ja avautua, voimme kokea kannatelluksi tuloa ja löytää rauhoittava itse sisältämme rauhoittavan toisen avulla.

”Ainoa perusta tekemiselle on oleminen. Luovuus on tekemistä, joka syntyy olemisesta ja olemista seuraa tekeminen ja tekemistä kohteeksi joutuminen, mutta alussa on oleminen.” -Winnicott

Meillä on paljon kokemuksia jätetyksi tulosta, sylin pulasta, yksin jäämisestä, turvattomuudesta ja kyvyttömyydestä. Meistä jokainen kaipaa kokemusta kannatelluksi tulosta, meistä jokainen kaipaa kokemusta sylistä ja turvasta.

Ja kuten itsekin oman matkan varrella ymmärsin, syliä etsii loputtomiin kun sitä vaille on lapsena jäänyt, niin täysillä, ettei näe niitä sylejä, jotka ympärillä ovat kädet auki, valmiina kannattelemaan.

Pysähtyminen

Kun yhteys maahan katoaa, pää leijailee pilvissä tai elämä on kattaus suorittamista, tavoittelua, haluamista, tyytymättömyyttä, vaillejäämistä ja epätasapainoa, yhteys takaisin itseen on vastaus. Ei poppaskonsteja, ei nopeita ihmeitä tai pikareittejä. Kun on hankalaa, hengitys salpaa ja luonnollinen virtaus estyy, on vaikea luottaa elämään, omaan kehoon ja elämän kannatteluun. Silloin tarvitaan pysähtymistä ja yhteyden palauttamista kehoon ja mieleen, yhteyden löytämistä, pyhää hengitystä, pyhää yhteyttä.

Uniongelmat, turvattomuus, jännitysoireet ja kontrollointi, pinnallinen hengitys ja huimaus ovat oireita siitä, ettemme ole saaneet kannattelua, tukea, syliä, kokemusta siitä, että kaikki järjestyy -elämä kantaa.

Mutta onneksi tätä kaikkea voi harjoitella myös aikuisella iällä. On mahdollista saada kannatelluksi tulon kokemuksia, oppia luottamaan että elämä kantaa ja oppia herkistymään elämän hienovaraisille viesteille. Voi oppia löytämään takaisin kadotettu oma taajuus ja oma rauhoittava sisäinen minä.

”Ihmettelen ja vapaudun, uskomatonta, että tämä voi tapahtua. Minussa, nyt. Otan vastaan ja kiitän. Hengitän sisään ja vahvistun. Hengitän ulos ja pysähdyn. Luon uutta. Olen minä” -Katja Kykkänen

Elämää ei voi suorittaa. On otettava vastaan se, mikä on totta, mikä on tässä. Vuorovaikutussuhteissa kokemamme epäonnistumiset, pelot ja turvattomuuden kokemukset aktivoivat elimistössä hädän tunteen. Tällöin on hyvä opetella saamaan tukea maasta, joka on aina saatavilla.

Jos alkaa ahdistamaan tai jännittämään, niin, että maa katoaa jalkojen alta, kokeile seuraavaa.

·      Laita jalat tukevasti istuen tai seisten alustalle.

·      Juurruta jalkapohjat lattiaan. Tunne jalkapohja lattiassa.

·      Hengitä jalkapohjien kautta sisään ja ulos.

·      Tunne juuret syvällä maassa.

·      Hengitä hetki rauhassa, sisään ja ulos, sisään ja ulos.

·      Katsele ympärille, luettele mielessäsi asioita, joita näet ympärilläsi. (taulu, pöytä, sisko, koti, matto, televisio, ihmisiä, eläimiä, taloja, metsää, luokkahuone…….)

·      Tule tietoiseksi tästä hetkestä.

·      Kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää.

·      Jatka hengittelyä kunnes olo helpottuu.

Hengittelyn harjoittelu, kun keho ei ole valmiiksi jännitystilassa on erityisen tärkeää. Vähän samaan tapaan kuin voisi mennä pieleen, jos ajaisit autolla ennen kuin olet sitä rauhassa harjoitellut.

Maailma on uuden edessä, tarvitsemme lempeitä ja myötätuntoisia keinoja koko psykofyysisen olemuksemme hyvinvoinnin edistämiseen. Pakon, pakottamisen, saavuttamisen ja voiman aika on ohi. Lempeys, hengitys, vapaus ja sallivuus on tässä ja nyt, niin kuin uusi musta olisi valkoinen.

Anna itsellesi aikaa kehon ja mielen oppia löytämään uusia reittejä ja tapoja. Anna itselle lempeyttä ja myötätuntoa, olemme kaikki uuden edessä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *