Päästä irti - niin saat kiinni

    ”Mikä ihme siinä on, että kaikki pitää AINA tehdä itse, eikö joku muu joskus voisi ottaa vastuuta ja tehdä oman osansa?”

    "Aina minä teen kaiken, kukaan muu ei mitään!"

    "Minä olen pelkkä orja, joka palvelee muita - eikä kukaan edes kiitä!!!"

     

    Kuulostaako tutulta?

    Tiedän mistä puhutaan.

    Olin entisessä elämässäni yksi heistä, joiden mielestä kannan ja kannattelen muita, teen kaiken heidän puolestaan, passaan ja raadan saamatta siitä mitään takaisin.

     

    Niin miksikö, miksi en vaan lopettanut ja ollut tekemättä?

    Olinko oikeasti niin korvaamaton?

    Nääntyikö ihmiset ympäriltä kun olin poissa tai sairaana, lopettiko maapallo pyörimisen kun en ollut ohjaamassa?

     

    No ei....

    Mitä näille ihmisille itseasiassa tapahtui kun he eivät olleet yltiöpäisen huolenpitoni alla?

    Selvisivät? Parjäsivät elämässään, säilyivät hengissä, vaikka joskus olivatkin likaisissa vaatteissa, tai söivät jotain muuta kuin kolmen ruokalajin terveellisen päivällisen - vetivät karkkia ja makasivat päivän tekemättä mitään JÄRKEVÄÄ????

     

    Juu näin on - opin, että maailma pyörii ilman minun täydellistä ohjeistustani- ilman että kuvittelen kannattelevani heitä, pelastaen maailmalta…

     

    Usko tai älä - olen itse kaiken kokenut, käynyt läpi ja tuntenut kuinka itseasiassa kaikki sujuu paremmin, kun minä höllään.

    Nytkin joudun välillä muistuttamaan itseäni, että muiden tapa tehdä asioita, on aivan yhtä oikea (rajansa tietysti kaikella - sanoi kissa kun mummola pöytää pyyhki...)

     

    Tarkemmin katsottuna - ketä minä nyt siis kannattelin tällä jatkuvalla touhulla, säätämisellä, määräilyllä ja komentamisella? Ketä pidin hengissä ja tärkeänä, merkityksellisenä sillä, että tiedät aina paremmin ja muiden puolesta kuinka asiat pitää hoitaa, missä järjestyksessä ja miten?

     

    Jossain vaiheessa hoksasin, että olisiko kuitenkin niin, että se oletkin sinä itse, jota pidät hengissä, jolle annat merkityksen, arvon ja paikan tässä järjettömässä maailmassa, kaikella kouhkaamisella- pidät itsesi elossa sen pelon keskellä, että itse hajoat.

     

    Onneksi nyt herätyskellot alkavt jo päässä soimaan, kun alkaa huomaamaan, että kaikki muut toimivat väärin, tekevät vääriä päätöksiä ja ovat muutenkin ärsyttäviä tai tekevät vääriä valintoja. Aina silloin on peiliin katsomisen aika! 

     

    Jos päästät irti lankojen päästä, ehkä sinä oletkin se joka hukkuu ja muut selviävät. Ja sen kokeileminen voi olla niin pelottavaa, että on vain helpompi jatkaa vanhaa tututtua kaavaa.

     

    Ehkä sinä oletkin se, joka kaipaa huolenpitoa, turvaa ja sääntöjä. Syliä ja rakkautta-ihmistä joka sanoo, että vaikka et tekisi mitään, olet tärkeä ja selviät.

    Vaikka kuljet välillä kuulematta ja näkemättä, syöt roskaruokaa ja jätät pyykit pesemättä- olet silti arvoksas- ihmisenä-tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN.

     

    Pitkä matka piti kulkea, monta kertaa kompastua, kunnes ymmärsin.

     

    Kun haluat kantaa muita, haluat, että sinua kannetaan.

    Kun haluat, että sääntöjäsi kunnioitetaan – haluat että sinua kunnioitetaan.

     

    Näin minulle ainakin kävi ja kun uskoin, että riitän näin- laskin irti.

    Selvisin ja niin Sinäkin rakkaani - sinäkin aloit hymyilemään.