Milloin on oikea aika jos ei NYT?

    Milloin on oikea aika jos ei nyt?

     

    Meillä ihmisillä on tapana jahkailla asioita, jotka olisivat meille kaikkein tärkeimpiä muuttaa, korjata tai edes tunnustaa.

    Parisuhde, ylipaino, uniongelmat, suhteet muihin ihmisiin ja ennenkaikkea suhde itseen.

    Nämä kaikki on asioita, joita jokainen tasolla tai toisella pohtii elämänsä varrella. Toisilla toisista tulee ongelma toisilla toisista, toisilla kaikesta. Kukaan ei jää kokonaan ulkopuolelle.

     

    Tosin ihan eri asia on, haluaako niitä nähdä, tunnistaa, saatika tarttua ja toimia.

     

    Joillakin on haju siitä, että jotain olisi hyvä saada aikaan, jotta olisi tyytyväisempi olo. Kuitenkin olisi kiva, jos joku muu voisi tehdä nämä muutokset omasta puolesta  tai ainakin kertoisi tarkkaan ja yksityiskohtaisesti kuinka tulisi elämä elää, jotta kaikki olisi ok.

     

    Toisaalta on niitä, jotka ovat valmiita tekemään, tiedostavat pulmat ja ovat mieli valppaina pohtimaan omaa elämää- ja kuitenkin asiat, jotka olisi ollut hyvä saada aikaan ja jotka vielä tiedostaakin, jäävät  vain tekemättä.

     

    Sitten on niitä, jotka sitoutuvat täysillä omaan elämään, ovat 100% valmiita muutokseen. Tekevät, pohtivat, miettivät ja  sitten oikeasti toimvat. He ovat niin kyllästyneitä oman elämän kurjuuteen, ikuiseen kaipuuseen, uuden haluun ja toivottomuuteen, että he uskaltavat hypätä aidan yli, kokeilla uutta ja haastaa omaa toimintaa. 

     

    Kun haluaa muuttua, on pakko ottaa vastuu – vastuu omasta elämästä. Muuttaa tuttuja ja turvallisia (vaikkakin usein haitallisia) toimintamalleja ja näin, vihdoin ja viimein-  päästä eteenpäin.

     

    Minä olen ollut kaikkea tätä. Sulkenut silmät ja miettinyt, miksi kaikki muut ovat väärässä, kukaan ei ymmärrä minua. Olen halunnut muutttua, ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä eteenpäin. Kuitenkaan siinä onnistumatta.

     

    Ja sitten on minä, joka istuu tässä kirjoittamassa. Minä, joka  on kokenut ja nähnyt nuo vaiheet. SE Minä Tietää Nyt Tässä ja Avoimena, että ilman noita vaiheita, ei ole tietä eteenpäin. Jokainen, on oikeassa paikassa, oikeassa vaiheessa ja oikealla tiellä. 

    Mutta vain omassa risteyksessä, omalla polulla. Jokaisen polku on eri näköinen, kokoinen, pituinen ja levyinen. Kun polun kulkemisen kerran aloittaa, siltä ei pääse pois. Jokaisen polku lopulta, jossain - sille asianomaiselle henkilölle oikealla hetkellä päättyy varmasti siihen pisteeseen, että on se oikea aika. Oikea aika parantua.

     

    Aika usein ihminen haluaa asioiden kulkevan juuri sitä mielen asettamaa reittiä, jossa ei ole tilaa elämälle. On hirvittävän tarkat deadlinet, tavoiteet ja suunnitelmat. Ja mitä sitten? Hermoromahdus, tyytymättämyys, sairaus?

     

    Mitä jos hyppäisitkin elämän virtaan. Antaisit vähän löysää? Mitä sitten jos et paina niska limassa töitä yötä päivää? Mitä jos sinulla jäisikin aikaa perheelle vähän enemmän? Mitä jos et aina sanoisikaan kyllä pomolle vaan sanoisit kyllä Sinulle. Sanoisit KYLLÄ Elämälle? Olisiko sen aika NYT?