Joudutko vastaanottamaan toisten pahaa oloa?

    "It takes grace to remain kind in cruel situations." Rupi Kaur

    Olen saanut seurata usean ihmisen kontrollin menetystä kuluneiden elämän vuosieni aikana. Aiemmin ne olivat pääasiassa omiani, nykyään pääasiassa muiden. Kuitenkin ne eivät ole minua kokonaan hylänneet. Ne liittyvät elämään ja niiden kanssa tulee vain oppia elämään.

    Näiden vuosien aikana olen joutunut tutkiskelemaan itseäni ja uskallan sanoa, että tunnen itseäni rutkasti enemmän kuin vaikka kolmekymppisenä, kun sain ensimmäisen lapseni. Mutta vielä on edessäni pitkä ja mielenkiintoinen matka, sen tiedän jo.

    Tiedostaminen vapauttaa olemaan läsnä ja silti se voi olla kovinkin vaikeaa. Aina kohdatessani ihmisiä, joiden tiedostaminen vaatii kovaa työtä ja jonka äärellä he tuskailevat, olen iloinen, koska tiedän että siitä on mahdollista vapautua. Uskallan sanoa, että siitä on mahdollista vapautua koska tiedän, etten valehtele. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista.

    Vaati silti paljon voimaa pysyä kilttinä mahdottomalta tuntuvissa tilanteissa.

    Voi olla, että toinen väittää sinulle, että se, että hän voi huonosti ja huutaa, on sinun vikasi. Voi olla että hän sanoo, että sinä pilaat hänen elämänsä. Voi olla, että hän sanoo vihaavansa sinua, vaikka oikeasti hän on vain kateellinen.

    Voi olla , että hän uskoo tähän itsekin. 

    Kuitenkin jokainen on vastuussa itsestään. Omasta suustaan. Omista käsistään.

    ET SINÄ. EN MINÄ. 

    Mikä saa toiset syyttämään omasta pahasta olostaan muita? Pelko.

    Pelko siitä, että menettää toisen, pelko omasta pienuudesta, pelko siitä, että sinulla on enemmän kuin hänellä, pelko siitä ettei kelpaa, pelko, pelko, pelko...

    Ja kun tekee töitä itsensä kanssa pelko hellittää, on helpompaa ottaa vastaan huuto, iso pelko. Seisoa sen edessä- tietää, ettei se ole SInun huutosi, se on jonkun toisen.

    Nämä asiat eivät tapahdu pahuudesta vaan ymmärtämättömyydestä käsin. Ihmisten käytöstä tulee ymmärtää, vaikka tekoja ei voisikaan hyväksyä.

    Kun toisen tunnetilaan ei heittäydy, säästää itseään. Voi seisoa rinnalla, kuin turvallinen äiti seisoisi, muttei silti huoli omakseen tuota murhetta, joka räyhääjässä asuu.

    "To be soft, is to be powerful." Rupi Kaur