en MINÄ TIEDÄ!

    Kuinka sanoa tai kirjoittaa jokin asian, jos ja kun siitä ei ole mielipidettä?

    Oikeasti, ihan sairas asia lähteä jakamaan mielipiteitään, jos niitä ei ole tai jos on vähän kaikkea mieltä!

    Aika kamala lähtökohta blogikirjoitukselle, mutta silti, tästä lähdin liikkeelle...

     

    Ehkä pieni selvennys on paikallaan..

     

    Onko yhtä ainoaa tapaa katsoa maailmaa? Valkoinen on ihana, mutta niin on mustakin, pidän valosta, suorastaan rakastan aurinkoa, mutta pimeys hmm.. ihanaa kuin syli, johon upota. Fanatismi- Minulle ehdoton EI..tai ehkä kuitenkin, ehdoton kyllä elämälle...

     

    Oli aika jolloin huusin puolisolleni, jos hän ei heti antanut vastausta kysyttyyn kysymykseen, eikö sinulla ole mieipidettä, jo nyt on!!!! .. nyt katson lempeydellä sitä hetkeä, voi minä raukka, kuinka vähän tiesin tuolloin ja kuinka viisas oli hän, joka minua opetti hiljaa ja hymyillen.

     

    Ja miksi näin? Minä pelkäsin, pelkäsin että jos ei ole ajatusta- ei ole elämää, jos ei heti pysty pullauttamaan vastausta suustaan on jotenkin aivoton, arvoton - vaikka totuus usein, on juuri toisinpäin.

    Pakottava tarve olla oikeassa, antaa lausunto tai huutaa kovimpaan, kielii suurimmasta epätoivosta, epövarmuudesta ja pelosta. Tyhjät tynnyrit tyyppinen metafora- ja minä en ymmärtänyt..

     

    Mikä minä olen arvottamaan asioita, ei minulla ole siihen oikeutta. Miksi minä tai minun ajatukseni on merkityksellinen, se on vain ajatus- pilvi, joka meni jo.. tai ehkä sen onkin merkityksellinen, silloin kun se kohtaa sinun pilvesi, tuntee sinun reunasi, muuttuu yhdeksi. Ja joukkoon tulee vielä yksi ja seuraava. Meistä tulee iso pilvi ja taivas peittyy. Jotain suurta on tapahtunut.

     

    On ihanaa olla jotain mieltä ja olla olematta- hyväksyä ettei tiedä, ei osaa ja olla heikko ja pyytää apua, saada apua ja antautua-luottaa että elämä kantaa. 

     

    Minä olen oppinut tämän ihan vasta juuri-kuin pieni lapsi, joka tajuaa, että minulla on kaksi kättä. Molemmat erillisiä ja ihan yhtä tärkeitä. Oikea antaa ja vasen ottaa. Ei ole toista ilman toista. 

     

    Eikä minun mielipide ole sinun kokemusta suurempi- tai gurun sana minun sanaani vahvempi. 

    Minä haluan olla näin, minulla oli halu muutttua- olla näin, en halunnut enää olla jotain mieltä, sanoa viimeistä sanaa. Halusin antaa tilaa sinulle-vapautta itselleni.

     

    Miksi antaa vastauksia tai ohjeita, olla mieltä, kun jokainen tekee sen omassa päässään- siksi voin vain sanoa ajatuksia, ajatuksia joita on kokenut, tuntenut, oppinut- ei ohjeita tai lopullista totuutta. Jokainen kerätköön oman ohjekirjansa itse, omalla tavallaan.

    Kiitos, olen oppinut niistä molemmista päistä, siitä mustasta, kun mikään ei ole sujunut ja siitä valkoisesta, kun koen, että vihdoin joku välittää. vihdoin olen näkyvä.

     

    Kuuntelen ja kokeilen, annan muiden tehdä samoin- en minä tiedä- miten sinun tulee elää, Sinä tiedät!

     

    Kiitos elämä- tästä on hyvä jatkaa..

     

    ps. Opiskelen ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi pyrkimyksenä päästä SInun kanssasi avaamaan elämäsi solmuja.

    Käyttämään Sinun viisauttasi, kokemuksiasi ja voimiasi elämän ymmärtämiseen. Onnistumisista oivaltamiseen ja niistä käsin kasvamiseen.

    pps. Jos tunnet tarvetta tai tiedät jonkun, joka voisi tästä hyötyä, ota yhteyttä. Jaa postausta. Syksyllä alan ottamaan vastaan, avaamaan ovet teille, jotka haluatte matalan kynnyksen yli ryömiä tai hypähtää, ottaa pienen askeleen suurella elämänmittaisella polulla.

    ppps. Kysy, kommentoi tai varaa aikasi. www.syli.info / facessa Hoitohuone Syli / p. 050 572 8110 / katjakykkanen@gmail.com